Suomen Lapin kultahiput ovat erittäin puhdasta kultaa, pitoisuus on noin 95%, loput 5% on hopeaa ja muita metalleja. Puhtaan kullan tiheys on 19,32 g/cm3. Kultahiput ovat kehittyneet kallion murroskohtiin kovassa kuumuudessa ja paineessa noin 2 milj. vuotta sitten.
Lue lisää kullasta ja kultahipuista vuonna 2014 ilmestyneestä Kullankaivajan Oppaasta, Kustantaja Hipputeos ja kirjoittajat Seppo J Partanen ja Raimo Niemelä:
Alla on linkki koko Kullankaivajan oppaan sisältöön (päivitetty 11 2023):
Kultahiput ovat saaneet muotonsa ahtaissa kivenraoissa. Useiden jääkausien aikana Lapin korkeat vuoret ovat murskautuneet laakeiksi tuntureiksi. Tällöin kultahiput ovat irronneet emäkivestä, joka yleensä on ollut kvartsi ja kulkeutuneet vesi- ja moreenivirrassa alaspäin. Aikojen kuluessa vesi on kuljettaa kevyempää hiekkaa ja kiviä alavirtaan ja kulta painavampana on rikastunut puroihin ja jokivarsiin.
Kultaa löytyy jokisoran lisäksi moreenista sekä tasaisilta alueilta ja nyisten mäkien päältä. Nykyinen jokiuomasto on syntynyt viimeisen jääkauden jälkeen. Maastoa ovat muovanneet monien jääkausien aiheuttamat virtaukset. Nykyiset mäet ovat voineet aikaisemmin olla vuorten välissä olleita järviä. Kutturantien Härkäselän epäillään olevan järvenpohjaa, jonka kova sedimentti ei ole kulunut jääkausien myllerryksessä, vaan se on pysynyt ja viereltä vuoristo kulunut pois. Härkäselkää on kaivettu ainakin kolme eri kertaa, ensin lapiolla ja sen jälkeen ainakin kahdesti erikokoisilla kaivinkoneilla.
Veden kuljetuksessa kultahiput muovautuvat, taittuvat ja menevät ”kasaan”, mutta sitkeytensä ansiosta eivätkä murru. Hipun pintamuodosta voi päätellä, onko se liikkunut alkuperäisestä paikastaan. Jos
hipun pinta on teräväsärmäinen, niin se on lähellä lähtöpaikkaansa. On löytynyt lähes pyöreitä ja kiillottuneita hippuja, nämä ovat olleet kovassa kivien myllytyksessä ja ovat todennäköisesti liikkuneet pitkän matkan.
Geologinen Tutkimuslaitos on tutkinut tehokkaalla elektronimikroskoopilla isoja hippuja ja on todettu, että hippujen sisällä voi olla kiviä. Mittaamalla ison hipun tilavuuden ja kun tiedetään kullan ominaispanon 19,32 g/cm3, voidaan laskea montako prosenttia painosta on muita aineita kuin kultaa.
Jokainen kultahippu on erilainen ja näin ainutlaatuinen taideteos – kaunis tai jopa ruma. Silti se on aina keräilyharvinaisuus. Hippukullan käsien kautta on mennyt satoja hippuja ja usein tulee vastaan hippu, joka muistuttaa eläintä, satuhahmoa tai esinettä. Tässä on muutama mieleen jäänyt hippu:
Tästä pääset suoraan Kultahippukauppa